Tuntemattoman matkassa

Rintamalle

Tie kulkee ja

ja kuljettaa

tien viereen joku toinen jää

Tämäkö elämää

aina eteenpäin taivaltaa

ottaa askel ja toinenkin

matkalla sinne jonnekin

 

Tie kulkee

ja kuljettaa

tien viereen joku toinen jää.

Koti ja perhekin

haaltuvat muistoihin

rintaa ikävä puristaa

kaipaus mielen murentaa

Tie kulkee

ja kuljettaa

tien viereen joku toinen jää

 

Palaan, palaanko?

Palaako koti tuhkaksi

liekein humisevin

perhekin

sinne jonnekin.

Tie kulkee

ja kuljettaa

tien viereen muistoni jää.

 

              Mirjami Mohe´ll

 

 

Tuntematon pelottaa ja kiehtoo, salaisuudet houkuttavat maistamaan tiedon puusta.

Ihmisen, ihmisenä elämisen salaisuus kätkeytyy jokaiseen. Kuka ja millainen olen?
Ääriolosuhteissa ,kuten sodassa, ihmisyys ja inhimillisyys ovat koetuksella. Onko sodassa tilaa humanismille? Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas Rokka toteaa sodasta jotensakin siten, että emme ole tulleet tänne ajattelemaan vaan tappamaan.

Eilen kävin katsomassa Tuntemattoman sotilaan uusimman elokuvaversion. Ohjaaja Aku Louhimies on keski-ikäinen mies, jolla ei ole omaa kokemusta sota-ajasta. Mennessäni pelkäsin tylsistyväni räiskeeseen, uhoamiseen ja kärsiväni kivun ja kidutuksen katselusta. Toisin kävi. Tuntematon sotilas elokuva yllätti syvällä inhimillisyydellään. Elokuvan miehet eivät olleet lajityyppejä eri maakuntien tai yhteiskuntaluokkien suomalaisista miehistä vaan ihan oikean ja elävän oloisia ja kokonaisia ihmisiä toiveineen, pelkoineen ja unelmineen. Aivan kertakaikkisen upea elokuva.

Väinö Linna toteaa teoksessa Itse asiasta kuultuna (1979) kirjansa Tuntematon sotilas suosiosta:

” Luulen, että hyvin merkittävä tekijä sen menestymisessä oli juuri se, että esimerkiksi rintamamiehet kokivat, että heidän aito minuutensa oli ikäänkuin saanut julkisen tunnustuksen tässä kirjassa. Ja kun se oli kirjaan pantu, kun se oli yleisen mielipiteen tasolla hyväksytty, vaikkakin kiistanalaisena, he ikäänkuin samaistuivat näihin henkilöihin ja kokivat heissä minuutensa oikeutuksen.”

Elokuvaa katsoessa minäkin saatoin samaistua henkilöihin, ymmärtää heidän tekojaan ja motiivejaan. Entä lietsooko kirja tai nyt uusin elokuva nationalismia ja Suur-Suomi uhoa? Saako se pojat haaveilemaan mahdollisuudesta näyttää miehuutensa ja todistaa isänmaallisuuttaan aseisiin tarttumalla? Väinö Linna asettaa kysymyksen kirjan lukeneelle jotenkin näin , että sanokaa sitten rehellisesti, tekeekö teidän mielenne lähteä sotaan kun olitte lukenut kirjan? Väinö Linnan mielestä kirjasta syntyvä loppuvaikutelma on ratkaiseva. Väinö Linnan kriteerillä tarkasteltuna nyt valmistunut elokuva on ehdottoman sodan vastainen. Elokuvasta nousee kiitollisuus siitä, että saamme elää rauhan aikaa, ja suru sodan aiheuttamista kärsimyksistä sota-aikaan eläneille ja useille sukupolville heidän jälkeensä.

Kiitos elokuvan tekijöille hienosta työstä!