Rintamalle
Tie kulkee ja
ja kuljettaa
tien viereen joku
toinen jää
Tämäkö elämää
aina eteenpäin
taivaltaa
ottaa askel ja
toinenkin
matkalla sinne
jonnekin
Tie kulkee
ja kuljettaa
tien viereen joku
toinen jää.
Koti ja perhekin
haaltuvat
muistoihin
rintaa ikävä
puristaa
kaipaus mielen
murentaa
Tie kulkee
ja kuljettaa
tien viereen joku
toinen jää
Palaan, palaanko?
Palaako koti
tuhkaksi
liekein humisevin
perhekin
sinne jonnekin.
Tie kulkee
ja kuljettaa
tien viereen
muistoni jää.
Mirjami Mohe´ll
Tuntematon
pelottaa ja kiehtoo, salaisuudet houkuttavat maistamaan tiedon
puusta.
Ihmisen,
ihmisenä elämisen salaisuus kätkeytyy jokaiseen. Kuka ja millainen
olen?
Ääriolosuhteissa ,kuten sodassa, ihmisyys ja inhimillisyys ovat koetuksella. Onko sodassa tilaa humanismille? Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas Rokka toteaa sodasta jotensakin siten, että emme ole tulleet tänne ajattelemaan vaan tappamaan.
Eilen
kävin katsomassa Tuntemattoman sotilaan uusimman
elokuvaversion. Ohjaaja Aku Louhimies on keski-ikäinen mies,
jolla ei ole omaa kokemusta sota-ajasta. Mennessäni pelkäsin
tylsistyväni räiskeeseen, uhoamiseen ja kärsiväni kivun ja
kidutuksen katselusta. Toisin kävi. Tuntematon sotilas elokuva
yllätti syvällä inhimillisyydellään. Elokuvan miehet eivät
olleet lajityyppejä eri maakuntien tai yhteiskuntaluokkien
suomalaisista miehistä vaan ihan oikean ja elävän oloisia ja
kokonaisia ihmisiä toiveineen, pelkoineen ja unelmineen. Aivan
kertakaikkisen upea elokuva.
Väinö
Linna toteaa teoksessa Itse asiasta kuultuna (1979)
kirjansa Tuntematon sotilas suosiosta:
” Luulen, että
hyvin merkittävä tekijä sen menestymisessä oli juuri se, että
esimerkiksi rintamamiehet kokivat, että heidän aito minuutensa oli
ikäänkuin saanut julkisen tunnustuksen tässä kirjassa. Ja kun se
oli kirjaan pantu, kun se oli yleisen mielipiteen tasolla hyväksytty,
vaikkakin kiistanalaisena, he ikäänkuin samaistuivat näihin
henkilöihin ja kokivat heissä minuutensa oikeutuksen.”
Elokuvaa
katsoessa minäkin saatoin samaistua henkilöihin, ymmärtää heidän
tekojaan ja motiivejaan. Entä lietsooko kirja tai nyt uusin elokuva
nationalismia ja Suur-Suomi uhoa? Saako se pojat haaveilemaan
mahdollisuudesta näyttää miehuutensa ja todistaa
isänmaallisuuttaan aseisiin tarttumalla? Väinö Linna
asettaa kysymyksen kirjan lukeneelle jotenkin näin , että sanokaa
sitten rehellisesti, tekeekö teidän mielenne lähteä sotaan kun
olitte lukenut kirjan? Väinö Linnan mielestä kirjasta
syntyvä loppuvaikutelma on ratkaiseva. Väinö Linnan
kriteerillä tarkasteltuna nyt valmistunut elokuva on ehdottoman
sodan vastainen. Elokuvasta nousee kiitollisuus siitä, että saamme
elää rauhan aikaa, ja suru sodan aiheuttamista kärsimyksistä
sota-aikaan eläneille ja useille sukupolville heidän jälkeensä.
Kiitos
elokuvan tekijöille hienosta työstä!