Seinän sisar seinä
nurkka, ovi
kaltereiden takaa
ei arvostella sovi.
Vanki, vapauden veli
ilman toista,
ei toinen mitään peri.
Mirjami Mohéll
Vapaus on ongelmallinen käsite. Vapaa mistä vai vapaa mihin? Syntymästämme saakka tai oikeammin jo ennen syntymäämme määritymme osaksi jotain, äitiä, perhettä, sukua tai jotain muuta. Avuttoman ihmislapsen kasvu ja kehitys mahdollistuu huolenpidon ja hoivan kautta. Siis mitä on vapaus? Onko absoluuttista vapautta oikeastaan olemassa?
Eräs tapa määrittää vapautta, on määrittää se vastakohtansa, vankeuden kautta. Vankeuden ymmärrämme paremmin, se on rajatumpi käsite. Sirpa Kähkönen pohtii teoksessa Dostejevski-kiistaton ja kiistelty venäläisten kirjailijoiden Fjodor Dostojevski ja Anton Tsehov kirjoituksia vankilasta ja vankeudesta.
Fjodor Dostojevski tuomittiin pakkotyöhön Siperiaan osallistumisestaan utopistisosialistien kokoontumisiin. Koko vankeusaikansa, neljä vuotta, hän kantoi kahleita. Olosuhteet olivat sietämättömät. Lika, raskas pakkotyö, kylmyys, alempisäätyisten vankien viha aatelisia kohtaan koettelivat hänen terveyttään ja järkyttivät häntä. Vankilahelvetti oli paljon pahempaa kuin elämä kurjimmassakaan kellariloukossa.
Anton Tsehov ei itse kokenut pakkotyötä tai muutakaan vankeutta. Hän ryhtyi ties mistä syystä tutkimaan vankilaolosuhteita. Kiinnostus vankilaolosuhteisiin sai lähes manian omaisia piirteitä ja sen tuloksena ilmestyi teos Sahalin, tarkka kuvaus pakkotyövankien elämästä Sahalinin saarella Kaukoidässä.
Sirpa Kähkönen päättelee, että kirjailija kirjoittaa vankeudesta omakohtaisten kokemustensa ja omantuntonsa vuoksi. Hän kertoo kirjoittaneensa Vihan ja rakkauden liekit teoksessa vankeudesta näyttääkseen, miten vankeus ja rangaistukset vaikuttavat paitsi vankiin myös hänen jälkeläisiinsä.
Minullakin on oma vankila maniani, vaikka en ole koskaan vankilassa ollutkaan. Innostuin Elvi Sinervon vankilarunoista 19-vuotiaana. Minulle vankila tuntoineen oli tuolloin metafora toisin kuin kirjailijalle, joka oli itse joutunut vankilaan osallistumisestaan Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuran perustamiseen. Runot tekivät minuun syvän vaikutuksen ja liki kymmenen vuotta myöhemmin kokosin runoista lausuntaesityksen Pilvet.
Pilvet -lausuntaesitys kertoo Elvi Sinervon elämästä alkaen lapsuudesta hänen voimansa päiviin saakka. Esitys pohjautuu täysin Elvi Sinervon omiin sanoihin, hänen runoihinsa. Tapasin Elvi Sinervon, joka oli kuuntelemassa silloin vielä valmisteilla olevaa esitystä. Elvi Sinervo totesi tuolloin, että hän luottavaisin mielin jättää runonsa esitettäväkseni. Kirjailijan kaunis testamentti jälkipolville.
Sirpa Kähkönen päättää oman artikkelinsa.: "Miksi vankeudesta kirjoitetaan? Silloin kirjoitetaan yhteiskunnasta, silloin kirjoitetaan ihmisestä. Kirjoitetaan armosta, syyllisyydestä, tasa-arvosta, oikeudesta."
Vapaus on vastuullisuutta ja tietoisuutta omista valinnoista. Voiko vanki kokea vapautta ja missä määrin ? Onko ihmisen tahto, mielikuvitus ja tunteet alistettavissa selviytymistaisteluun, hengissä pysymiseen? Kuka tai mikä on vanginvartija, alistaja, tuomitsija ja tuomion täyttöön panija? Entä ihmisen osa? Olla tuomittu vai vapaa,mihin?
